sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Inventaario

Vuoden 2017 viimeinen päivä. Monessa yrityksessä tehdään inventaariota, meillä Tervetissä tehtiin se jo perjantaina. Inhokkihommaa.
Tänään tuli kesken Mikon synttärivalmisteluja ihan hirveä inspiraatio kirjoittaa. Viimeksi olen näköjään blogannut tammikuussa, johonkin muuhun on siis vuosi mennyt. Kirjoittaminen on ainoa "taiteen" muoto mihin minä kykenen. En osaa laulaa enkä soittaa, kuvataidekin on enmmän luovaa kuin minkään näköistä. Tätäkin pitäisi tehdä enemmän, pitäisi ja pitäisi.

Raskas vuosi, omien eläinten sairasteluita ja kuolemia, Maken lähtö taas resissuhommiin, en osannut sanoa ei kun ovi kunnanhallitukseen aukesi ja maakunnalliset luottamustoimetkin ovat vieneet paljon aikaa, Tervetissä vaihtunut porukkaa ja uusia ihmisiä opetettu eläinlääkinnän ihmeelliseen maailmaan. Jossain vaiheessa syksyllä huomasin, että olen ihan poikki. Selkä ja nivelet olivat koko ajan kipeät ja aamulla kesti (kestää) tunnin päästä liikenteeseen ja siedettävään vetreäksi. Aika meni kaikkien muiden tarpeiden huomioimiseen, niin töissä kuin kotonakin ja harrastuksetkin, hevosten hoito ja (maa)kunnallispolitiikka olivat muiden asioiden hoitamista.

Rakkaista harrastuksista alkoi tulla pakkopullaa, olin koko ajan vain väsynyt, kipeä ja itkettikin. Nukkuminen oli aina mielessä ja töitten jälkeen sohva kutsui. Siskokin laihtui ja kuntoili ja oli kahdehdittavan ihanassa kunnossa. Eihän tämä näin voi jatkua. Missä on minun terve itsekyyteni? Jostain on pakko taas aloittaa ja saada ainakin kivut ja ranka hallintaan, sairastamani selkärankasairaus oli päässyt huonoon jamaan ja koko emäntä sitä myöten. Päätin hakea työterveyden kautta kuntoutukseen ja pääsin!

Kun on töissä palveluammatissa, perhe hoidettavana yksin arjet ja tallissa hevosia, vaikkakin enää viisi, ja harrastuksena kunnallispolitiikka ajautuu näköjään helposti siihen, että kaikki tekeminen on vain jotain muuta varten, ei koskaan itselle. Mutta velallisen on pakko yrittää ja kova halu on suoriutua hommista "kympillä". Mikä siinä on että itsensä hoitamiseen ei tahdo löytyä muka aikaa? Se on minulle jotenkin vaikeaa, olen kova keksimään tekosyitä ja "omasta ajasta", olkoon se sitten vaika jooga kerran viikossa tai lenkillä käyminen, on huono omatunto.

Toisaalta, emmehän me ole yksin mitään; olemme osa perhettä, työyhteisöä, omaa kylää, hevosihmisiä, kokoomusta, kuka mitäkin. Missä tämän kaiken keskellä olen minä, itse. Viisaana (?) ihmisenä tiedän kyllä, että kun pitä itsestään huolta ja tekee itselleen tärkeitä asioita, jaksaa myös nuo muut roolit hoitaa paremmin. Olisiko vuosi 2018 vihdoin se kun olisi aika alkaa opetella sitä? Töissä minua näkyy ensi vuonna keskimäärin neljänä päivänä viikossa. Kahden-kolmen viikon välein olen päivän kuntoutumassa Peurungassa ja yleensä päivä viikossa menee maakunnan hommissa. Ja jos sattuu että mitään ei ole, niin saatan ihan vain pitää sen yhden päivän vapaata, maailma ei siihen kaadu mutta minä näköjään kaadun jos en sitä opi ymmärtämään.

Mukavaa uutta vuotta 2018!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti