Suosi suomalaista niin törkeen paljon kun vain sielu sietää

Suomen juhlavuoden kunniaksi ajattelin yhden päivän seurata mitä tuotteita kulutan, mitkä niistä ovat kotimaisia ja mitkä voisivat olla. Hyvä aikomus unohtui sitten jo matkan varrella, tässä kuitenkin mitä tapahtui kuluttamisen osalta aamupäivällä 5.1.2017.

Aamulla herätessäni ensimmäisenä menen vessaan. Lambia on niin pyyhkimiseen kuin nenän niistoonkin, avainlippu löytyy. Sitten pesen hampaat, hammastahna on Pepsodentia, ei ole suomalaista.

Tallissa kulutetaan omaa heinää, ihan itse viljelytyä. Kauraa annetaan ja lisäksi kotimaisen Biofarmin puolitiivistettä, näihin hevosrehujen sisältöihin ja kotimaiseen tarjontaan pitänee palata tuonnempana! Lisäksi tänä aamuna kulutetaan kuiviketta, tuottajana oman kylän Epira. Hevoskuivikkeena meillä käytössä Rutimix, kotimainen tuote.

Aamutallin jälkeen suihkuun ja ilokseni huomaan, että suihkureissu hoituu kotimaisin voimin: Shampoona Linna-shampoo, naamanpesuaineena Erisan ja suihkusaippuana Lactoplus, kaikki avainlipputuotteita ja Suomessa tehtyjä. Kasvovoidetta on pakko laittaa, muuten olo on kuin hapankorpulla. Vaihtehtoina Aqualan-L ja Erisan kasvovoide, joista molemmista löytyy avainlippu. Huuliin sipaisu Bebanthenia, joka ulkomaista alkuperää, sanoin hiusvaha jolla törröttävät suortuvat pistetään ojennukseen.

 
 Aamupalaan kuuluu kahvi, ruisleipä, tällä kertaa Oululaisen reissumiestä, ja päälle Oivariinia ja Snelmannin kotimainen meetwursti, kaikki syötävä suomalaista. Kahvia ei suomessa tuoteta, mutta kahvimaito on S-ryhmän kotimaista maitoa. Nuo "kotimaista" sarjan tuotteet ovat olleet ainakin itselle mieluisia, selkeästi merkittyjä ja helppoja ostaa. Jos kahvin haluaisi vaihtaa eettisempään, voisi se olla vaikka reilun kaupan kahvia, mutta meillä on totuttu Juhlamokkaan. Aamupalan jälkeen suuhun menee pari palaa xylitol-Jenkkiä, pakkauksessa ei merkkiäkään kotimaisuudesta.

Pyykit lähtevät seuraavaksi koneeseen, pesuaine on tällä kertaa ostettu lasten luokkaretkimyynnistä ja ei ole kotimaista. Kotimaisiakin vaihtoehtoja on tarjolla, yleensä jos ostan kaupasta valitsen Erisanin, koska perheen allergikko ei kestä hajusteita. Muita kotimaisia vaihtoehtoja olisivat ainakin Serto- ja Lumme. Käytössä välillä myös pesupähkinät, nekin ulkomaista tuontitavaraa, mutta eipähän ainakaan ole kuljetettu vettä. Myös astianpesukone hurahtaa käyntiin, pesuaine myös peräisin luokkaretkimyynnistä, eikä ole kotimaista alkuperää. Tähän en heti kotimaista vaihtoehtoa keksikään, täytyypäs kaupassa vilkaista valikoimaa vähän tarkemmin. Keittiössä meneillään olevan pienen remontin jälkien siivoustuokiossa käytössä kotimaiset Kiillon puhdistustaineet.


Sitten lähdettiinkin kaupoille, kuluttamaan. Ostettiin kahdet kengät, eivät olleet kotimaisia. Itselle ostin toppahousut Luhta-merkkiset, mutta made in China. Sitten mentiinkin kahvilaan lounaalle ja kotimaisuuden seuraaminen meni haasteelliseksi, joten mukavuuskynnys loppui sitten siinä. Kotipizzaa syötiin, ja kahvit ja limpparit.

Tällainen aamupäiväseurantakin osoittautui aika mielenkiintoiseksi. Huomasin, että hyllystä löytyy aika monenlaista tuotetta. Vaikka itse koitan valita kotimaisen, montaa muutakin vaihtoehtoa oli hyllyihin kertynyt, osa itse ostettua, osa lahjoina saatua. Suomalaisen suosiminen vaatii jatkuvaa itsensä muistuttamista että ei sorru kivan näköiseen pakkaukseen ja mainosmiesten temppuihin.

Tässähän alkaa S-marketissakin näköjään kotimaisten kasvisten halpuutus. Toivottavasti ihan koko halpuutus ei ole kotimaisen tuottajan selkänahasta, en kuitenkaan jaksa uskoa, että koko alennus tulee kaupan katteistakaan. Periaatteessa kannatan osuustoimintaa ja siinä olisi paljon kehittämistä edelleen, nimen omaan siihen suuntaan, että osuuskunnan jäsenten toiveet ja halut otettaisiin oikeasti huomioon. Tai mistä sitä tietää vaikka ne S-ryhmän osuuskuntien jäsenillä olisvatkin vain mahdollisimman edullinen ruoka hinnalla millä hyvänsä? Piileekö tässä riski, että suosimalla suomalaista vain lisätään talonopojan ahdinkoa keskusliikkeiden toiminnan vuoksi? Toivottavasti Reko-ringit ja muut suoraan tuottajalta ostamiset edelleen yleistyisivät ja tulisivat jotenkin kuluttajalle helpommiksi. Itse ainakin toivoisin kauppohinkin kotimaisia reilun kaupan tuotteita, joista tietäisi tuottajallekin jäävän sen verran, että ostajalla olisi oikeasti hyvä omatunto.